Tuuliolot rannikolla

Rannikolla tuulen nopeudessa on suuret erot meri- ja maa-aluieden välillä lähellä pintaa, mutta erot pienenevät korkeuden kasvaessa.

Rannikolla tuulen nopeuden suureen vaihteluun rajakerroksessa vaikuttaa maaston rosoisuuden z0 muuttuminen (merellä pieni z0, sisämaassa metsällä suuri z0). Saaristo, yksittäiset saaret ja niemet ja niiden vaihtelut lisäävät maaston epähomogeenisuutta ja lisäävät rosoisuutta. Metsäiset saaret muodostavat tuulivirtaukselle myös selviä esteitä, joiden vaikutus tulee voida ottaa huomioon mallinnuksessa. Yleensä myös alemmassa ilmakehässä ilman stabiilius muuttuu siirryttäessä mereltä maalle tai maalta merelle. Tuuliolot ja ilmavirtaukset suomen saaristossa ja rannikkoalueilla ovatkin erittäin haasteellisia ja vaikeasti malleilla kuvattavia. Esimerkiksi Suomenlahden etelärannikko sekä Saksan ja Alankomaiden rannikkoalueiden tuuliolojen kuvaaminen malleilla on huomattavasti helpompaa.

Yleisesti ottaen tuuliolot tuulienergian kannalta ovat huomattavasti paremmat avomerellä kuin lähellä rantaa olevalla sisämaan alueella, etenkin kun tarkastellaan tuulioloja lähellä meren- tai maanpintaa; tuulen keskinopeus on suurempi ja turbulenttisuus pienempää. Toisaalta sisämaassa topografian tuoma korkeuden kasvu parantaa tuulioloja; esimerkiksi 40 km etäisyydellä rantaviivasta voi nykyisellä tuulivoimalan korkeudella (konehuoneen korkeus 100 m) päästä yhtä hyviin tuulioloihin kuin mihin nykyisin toiminnassa olevat pienemmät ja matalammat tuulivoimalat on sijoitettu.



AROME-säämallilla vuodelta 2000 lasketun keskimääräisen kuukausittaisen tuulennopeuden vaihtelut Pohjanlahden rannikkoalueella pystysuorina poikkileikkauskuvina.



AROME-säämallilla vuodelta 2000 lasketun keskimääräisen kuukausittaisen tuulennopeuden vaihtelut Porissa rannikkoalueella toukokuussa pystysuorina poikkileikkauskuvina.



AROME-säämallilla vuodelta 2000 lasketun keskimääräisen kuukausittaisen tuulennopeuden vaihtelut Porissa rannikkoalueella marraskuussa pystysuorina poikkileikkauskuvina.